HUOM, en vaivaudu muokkaamaan alkuperäisiä kirjoituksia, joten tämä on todellakin Sussua vuodelta 2007!

 

elämä?
  mitä se on?
  jos elämä on sitä,
  että vietetään aikaa kavereiden kanssa
  pidetään hauskaa ja nauretaan
  onko minulla sitten elämää?
  yksin tietokoneen ääressä istun
  ruutuun tuijotan
  odotan että joku meseen eksyisi
  mutta ei!
  kaikki, joka ikinen ihminen on ulkona pitämässä hauskaa!
  mutta miksen minäkin?
  miksi istun tässä?
  miksen ole pitämässä hauskaa ystävieni kanssa?
  siihenkin löytyy helposti vastaus
  ei minulla ole ystäviä
  jotka lähellä asuisivat
  kaikki ovat muuttaneet jonnekkin kauas
  tuskin minua edes muistavat
  musiikkia vain kuuntelen
  netissä surffailen
  ilman mitään merkittävämpää tekemistä
  jos jaksaisi
  voisi ulos lähteä
  mutta ei, ei jaksa!
  mitä tehdä ulkona?
  istua jossain yksin miettimässä samoja asioita
  
- Sussu 23.6.2007

 

Silmät salamoiden sinuun katson.
"Missä olet oikein ollut?"
On ainoa kysymyksein.
Sinä hämilläsi huudat minulle.
Itkuun purskahdan ja sinä lähemmäs astut...
Kätesi lyöntiin kohoaa, kasvojani suojaan...
Mutta pain huomaan sen,
Et lyönyt, et sanoillasi satuttanut,
vaan minua halasit.
Moista en todeksi uskoa voinut,
mutta siinä olit.
Lämpimänä, turvallisena, ystävällisenä...
Kun katseeni kohotan, näin kauniit silmäsi kyyneleissä...
"Ei... En pysty, rakastan sinua." sanoit, kuiskaten sanat korvaani...
Syliisi painauduin, ei sanoja tarvittu, vain kosketus....
Et kysellyt, et nauranut, vain minua lohdutit.
Sinut muistan, aina, ikuisesti, osana elämääni.


- Sussu, 15.06. -07
 

 

yksin hiljaa keskiyössä istun
ikkunasta ulos tuijottaen
huomaan täriseväni vanha ahdistus oli palaamassa
en sille mitään voinut
en sitä vastustamaan pystynyt
kyynel silmäkulmastani karkasi
ei väsyttänyt vanhoilla rutiineilla ilta kului
radio vain vieressä omiaan hölisi
ahdistus kyyneleet tuska
vanhoja merkkejä
menneisyys ampaisi mieleeni
isän kohtaukset pelot surut ja kivut
olisin tahtonut huutaa
olisin sillä tavoin tahtonut tuskasta päästä
käteni hakeutui kaulalleni
se löysi etsimänsä
pienen hopeisen sydämen
käteni nyrkkiin puristui
tuosta pienestä sydämestä lohtua hain
ei se auttanut
sängylleni rojahdin
olisin tahtonut nukkua
muttei uni tullut
huono oloni minua valvotti
näinä hetkinä puhua olisin tahtonut
kertoa kaiken ihmiselle
joka minua ymmärtää
mutta ei
en puhelimeen tarttunut
vain kynä käteeni eksyi ja kirjoittamaan aloin
tuloksena tämä
 

- Sussu, 2007

 

Harmaa, pieni kyynel vierähtää poskellein...
Tuuli tukkaani hulmuttaa...
Katse suunnattu kaukaisuuteen...
Seison yksin, kalliolla...
Tuijottaen kauas...
Tuijottaen kaukaisuuteen, jossa näkyy vain utuisesti puitten latvat.
Miksi kyynel?
Olo on haikea. menneitä muistelen...
Riitoja vanhoja, iloja pieniä.
Kävi mielessäin hypätäkkin tuolta kalliolta,
mutta ei...
Se ei olisi järkevää...
Ei olisi vielä minun vuoroni päättää elämääni...
Joku, joku tarvitsisi vielä minua...
Vaikka tuskin kovinkaan moni perääni jäisi nyyhkimään...
Kaulani taipuu, katson alas päin.
Silmäni tavoittavat kosken, jossa vesi vyöryy eteen päin.
Pohdin minne vesi menee, mistä se tulee...?
Se vain liikkuu... Mutta minä seison...
Koski... Se sai minut ajattelemaan elämääni...
Elämääni, joka vyöryy vain omalla painollaan eteen päin...
Havaitsin viimein ilot, jota en ennen ollut huomannut...
Olihan niitä monta...
Mutta kuitenkaan, en voinu niistä iloita...
Mieleni ja ajatukseni olivat synkät.
Peräännyin kalliolta...
Huokaisin ja annoin hymyn häiveen nousta kasvoilleni...
Hetkellinen pohtiminen oli kirkastanut mieleni..
Ainakin hetkeksi...
Mutta täyttä tuskaa oli koittaa riemuita muiden kanssa mitättömistä asioista,
kun ei oikeasti huvittanut.
Naurahdin hiljaa, käänsin selkäni tuolle koskelle...
Kunpa voisin vain tehdä saman suruille ja murheille...
Mutta kun en vain voi...

- Sussu 17.06. -07
 

Elämä

Jos joku viimein kertoisi minulle mitä elämä on.
Onko se vain sitä, että toisia haukutaan, ja aiheutetaan paha mieli?
Elämä, mitä tuo pieni yksinkertainen sana pitääkään sisällään?
Joskus tuntuu kuin kaikki hylkäisivät,
ystävät eivät ole silloin paikalla, kun heitä eniten tarvitsisi.
Kaikki kaikkoavat luotasi, kuin olisit joku tauti pesäkä.
Mutta oletko koskaan miettinyt, miksi elämä potkii juuri sinua päähän?
Sitä ei kukaan ole vielä selvittänyt.
Joillekkin elämä hymyilee, ihastuksia tulee ja menee ja viimein se aito rakkauskin löytyy.
Minulla taas, kun luulee löytävänsä sen aidon ja oikean,
hän pettää, puhuu pahaa, tai muuten vain hylkää.
Miksi vuodattaa kyyneliä?
Miksi manata kurjaa eloaan?
Niin monta kysymystä täyttää saman tien pään, mutta miksi me yleensä pohdimme tuollaisia?
Moni on varmasti kokenut paljon pahaa, ilkeää ja vasten mielistä.

Pimeys

Pimes lankeutuu mustana kaiken ylle.
Pimeydessä ei ole valoa ollenkaan.
Moni luulee olevansa pimeydessä yksin, mutta todellisuudessa, he eivät ole yksin.
Jotkut väittävät ettei pimeydestä voi selvitä hengissä, mutta minä väitän toisin.
Pimeydestä selviää ystäviensä ja rakkaidensa avulla, joskus pienikin apu on tarpeen.
Pimeyteen joutuu jokainen ainakin kerran elämässään,
se on taas eriasia, missä vaiheessa pimeyteen joutuu.
Toiset joutuvat aikaisemmin kuin toiset, mutta jokainen joutuu,
mutta pääsee myös ajallaan pimeydestä pois.
Pimeyteen tulee joskus valoa, riemu tunkeutuu pimeyden läpi, hajottaa surun muurit.
Silloin kannattaa paeta, paeta pimeydestä, jos tahtoo hengissä selvitä.
Joskus pimeys on liian tiheää, se vie kaikki voimat ja lopulta kuolema kohtaa.
Kuolema ei ole rangaistus, vaan lahja, lahja päästä pimeydestä pois,
päästä jonnekkin, jossa on hyvä elää.
Pimeys on musta, siitä on pois pääsy, jos vain osaa oikein etsiä.
 

 -Sussu, 9.6.2007

 

Biisejä, tai jtn sen kaltaista

Painajainen

maailmastani värit ovat kadonneet
pelkkää harmaata mustaa ja valkoista
yksin istun puiston penkillä
ohi lipuvia ihmisiä silmäillen
kaikilla jäykkä ilme kasvoillaan
oloni jotenkin vieraaksi tunsin
avasin suuni yritän puhua
ääntä vain ei tullut

silloin kaikki salamana pimeni
ympäristö kieppui
mitään ei näkynyt
mitään ei kuulunut
hiljaisuus vain kasvojani hiveli

silmät päässäni seisoivat
huomaan tuijottavani tietokoneen ruutua
ruutu on tuttu mutta paha aavistus kyti
laahaavia askelia takaani kuului
silmäkulmassani välähti
käännähdin nopeasti ympäri
naisen jolla sakset kädessään näin
yritin huutaa mutta ääni kurkkuuni juuttui

silloin kaikki salamana pimeni
ympäristö kieppui
mitään ei näkynyt
mitään ei kuulunut
hiljaisuus vain kasvojani hiveli

silmäni huohottaen avaan
kyynerpäiden varaan kohottaudun
oli huone hämärä
pian silmäni pimeään tottuvat
näen tutun punaisen kellon
se kahta näyttää
hengitykseni tasaantuu
huomaan painajaista nähneeni

silloin kaikki salamana pimeni
ympäristö kieppui
mitään ei näkynyt
mitään ei kuulunut
hiljaisuus vain kasvojani hiveli
 

 

Hiljaisuus

1.
Lempeä tuuli puita hulmuttaa...
Yksin istun, ilman seuraa...
Silloin sinua muistelen...
Hiljaisuudessa...
Ilman seuraa, ilman ystäviä, ilman sinua...

(KERTO)

Maailma on julma...
Maailma on yksinäinen...
Hiljaisuutta kukaan rikkoa ei voi...

2.
Kätesi kädelläin hetken tunnen...
Siihen se kuitenkin jää...
Olen kuin tuuli, yksinäinen puhaltava tuuli...
Ilman seuraa, kaukana sinusta...

(KERTO)

Maailma on julma...
Maailma on yksinäinen...
Hiljaisuutta kukaan rikkoa ei voi...

3.
Muistan elävästi hetken sen...
Jolloin sinut kohtasin...
En silloin sinua tuntenut, oloni vieraaksi tunsin,
Sinä tuit minua, lohdutit ja autoit eteen päin...
Tunsin sen, tunteen levottoman...
Rakkauden..

(KERTO)

Maailma on julma...
Maailma on yksinäinen...
Hiljaisuutta kukaan rikkoa ei voi...

4.
Päivät kuluivat, yöt vaihtuivat aamuihin...
Seuraasi liimaannuin.
Lempeästi sinua suutelin, minua hellit.
Ei ollut sanoja kuvaamaan tunnetta tuota.
Vain katse...

(KERTO)

Maailma on julma...
Maailma on yksinäinen...
Hiljaisuutta kukaan rikkoa ei voi...

5.
Hellyyksien jälkeen vaikenit...
Katosit elämästäni,
jätit minut yksin.
Kyynel poskelleni vierähti.
Jälleen olen yksin...
Aina vain yksin..

(KERTO)

Maailma on julma...
Maailma on yksinäinen...
Hiljaisuutta kukaan rikkoa ei voi...


6.
Lempeä tuuli puita hulmuttaa...
Yksin istun, ilmman seuraa...
Silloin sinua muistelen...
Hiljaisuudessa...
Ilman seuraa, ilman ystäviä, ilman sinua...

(KERTO)

Maailma on julma...
Maailma on yksinäinen...
Hiljaisuutta kukaan rikkoa ei voi...


- Sussu 13.06. -07